Varusteet MoonTV:n takana
18.12.2015
Tuotannon vanhimpana partana mua pyydettiin kirjoittamaan artikkeli MoonTV:n tuotannon käytössä olevasta kalustosta ja tässäpä sitä on. Kiinnostuneita kuitenkin on siinä määrin, että meidän palatepostiin tulee aina välillä pyyntöjä ja kysymyksiä aiheesta.
Kommentoikaa ihmeessä alle jos tulee kysymyksiä, ideoita tai ehdotuksia lisääkin. Kaivataan aina vinkkejä tai ideoita.
– Jaakkima
Sony VG20E
Meidän tuotannon pääkameroina on Sonyn VG20:t jostain kolmen-neljän vuoden takaa. Prosumer-luokan kamera, joita meillä on käytössä kaksi kappaletta. ”Pitkä ykkönen” ja ”lyhyt ykkönen”, jotka viittaavat tietenkin kameroissa oleviin putkiin. Toisessa kun on ”pitkä” 18-200 mm linssi ja toisessa ”lyhyt” 18-55mm.
Näistä kameroista ensimmmäinen hankittiin joskus vuonna 2011 ja toinen melko nopeasti joskus vuoden 2012 alkupuolella, kun vittuunnuttiin siihen, että Gamerin kamerakuvat erottui toisistaan niin selkeästi. Koska Gameria silloin kuvattiin kahdella kameralla, joista toinen oli vieläpä Canonin järkkäri, niin kuvaajia aina vitutti 12 minuutin maksimikuvausaika toisella kameralla. Käytännössä Gamerin jaksot kuvattiin siis n. 10 minuutin erissä, jossa välissä aina käynnistettiin kaikki kamerat uudelleen. Vituttihan moinen, muta onneksi toisen VG20:n hankkiminen paransi huomattavasti kuvauskestävyyttä.
Nää kamerat on aika paljon nähneet käyttöä ja alkavat olla kevyesti elinkaarensa loppupuolella. Seuraavan vuoden sisään pitäisi kamerat vaihtaa ja on aika epätodennäköistä, että merkki on enää Sony. Vaikka Sonyn huolto on pelannut itsessään hyvin nykyään, niin huollon tarve on sinänsä hassua, että kumpaakaan kameraa ei olla koskaan saatu täysin ehjänä takaisin. Molempia kameroita ajoittain piinaavat ”cannot operate” virheilmoitukset valoitusta säädettäessä eivät koskaan ole tulleet kuntoon, vaan kamerat ovat palautuneet aina takaisin Sonyn omasta huollosta selityksen kera, että ongelmaa ei ole löytynyt.
Jos jollakulla on omia mielipiteitä siihen, millaisella kameralla nää pitäisi korvata, ideoita ja mielipiteitä otetaan vastaan.
”Pikku-Sonyt”
Kuvassa oikeanpuolenen HDR CX305L oli kanavan ensimmäisiä kamerahankintoja joskus vuonna 2010. Tarvittiin vanhan ”nauhaykkösen” lisäksi joku toinen kamera ja päädyttiin legendaariseksi muodostuneen Juha ”Västi” Västin suosituksesta tuohon, eikä koskaan olla kaduttu. Laajalla kuvalla oleva handycam maksoi silloin Sony Centeristä hankittuna ihan vitusti, mutta koskaan ei ole sen käyttöä tarvinnut harmitella. Toimi aina, kuvanlaatu on ollut riittävä ja akunkesto erinomainen, koska siihen on mennyt ”ykkösten” tehoakut samalla vaivalla.
Sitävastoin vasemmanpuolinen HDR-CX240 on ihan paska. Sami ja Oskari kun hajoittivat tuon ensimmäisen ollessaan kuvaamassa Romania Awaytä, tuli siellä kiire hankkia joku kamera tilalle.
Ja kun jostain Bukarestin Sony Centeristä ei tiedetty mitään muuta kuin että siellä myydään kameroita, niin ostivat sitten halvimman Sonyn mitä lähti. Ja jälki on sen mukaista. Ainoa tämän kameran hyvä puoli on sen uskomaton keveys, joka johtuu siitä että siinä on ilmeisesti vain muoviosia. Vaihtoakkuja ei ole ja kamera niin rupuista jälkeä vähänkin hämärämmässä, että mieluummin kuvaa kännykällä. Tätä ei kukaan halua käyttää ja todennäköisesti tää lahjoitetaan jonnekin lastenklinikalle lasten leluksi kunhan ensin saadaan kunnollinen ”handycam”-henkinen kamera tilalle.
Toki vanhassa CX305:ssa on vain LCD hajalla, eli varmaan jollain huollolla senkin saisi taas kuntoon, mutta arvatkaa vaan kannattaako viisi vuotta vanhaa kameraa korjailla?
Sony HVR-A1E
Meidän varastojen kätköstä löytyi vieläkin vanha Sony, joka on meillä ollut aikojen alusta. Tässä kamerassa on todellista historian havinaa, sillä tää kuvaa DV-nauhalle HDV-tasoista kuvaa ja silloin vuonna 2010 materiaalit purettiin sitten tunnin nauhoilta aina talteen. Tästä syystä meillä on edelleenkin iso pahvilaatikollinen orginaaleja DV-nauhoja, joissa on ”helvetisti” raakamateriaalia ensimmäisen ja vähän toisenkin vuoden kuvauksista tallessa. Tosin tää kamera joskus käytettiin JAS-huollossa ison rahan kanssa jonkun kosketushäiriön vuoksi, josta se sitten tuli ”huollettuna” takaisin ja kahden uuden vian kanssa. Eikä tietenkään huolto enää vastannut sähköposteihin kun sitä asiasta kyseltiin.
Koska kamera oli tossa vaiheessa jo siirtynyt varakameraksi ja varhaiseläkkeelle, niin kukaan ei tuota sitten korjannut ja vieläkin se tuolla on. Jonkinlaisena reliikkinä.
Final Cut
Me ollaan alusta lähtien toimittu syystä tai toisesta mac-ympäristöstä, eikä siitä olla poistuttu. Final Cut Pro 7 on myös tiukasti pysynyt meidän käyttämänä edittisoftana, jonka vaihdosta ollaan paljon puhuttu. Tosin Premieren rahastusmentaliteetti ei oikein kiinnosta, Final Cut X vielä vähemmän, joten harvaksi jää vaihtoehdot.
Hirveen tyytyväisiähän me ollaan ”seiskaan” oltu, mutta kun ohjelmistolla ei juuri ole supporttia enää, niin kateellisenahan me katsotaan uudempia softia.
Myös PC-rautaan siirtymisestä ollaan puhuttu, mutta kun Macit toimii tällaisessa käytössä vaan luotettavammin, niin ollaan edelleen tässä.
Zoom H4N
Yksi parhaista hankinnoista ikinä, eli Zoomin H4N-tallennin. Näillä on tehty melkein kaikkien ohjelmien äänitykset aina ”nauhaykkösen” eläkkeelle siirtymisestä lähtien ja näitä on ostettu toinenkin joskus vuonna 2012, kun ainut Zoomimme päätti mennä hajalle kesken Sonisphere-kuvausten. Tätä lukuunottamatta todella luotettava laite, mitä nyt akunkesto on järkyttävän huono ja suhteellisen altis häiriöille. Joskus ollaan H6:een päivittämistä harkittu, mutta toisaalta jos siirrymme kamerakalustoon jossa on XLR-sisääntulot, niin näiden käyttö muutenkin vähenisi.
Mikrofonit
Nää ei todellakaan ole meidän ensimmäiset mikrofonit, jotka oikeasti oli tosi paskoja, jostain alelaareista hankittuja karaokemikkejä. Ekat AKG-nappimikitkin saatiin joskus 2011-2012, jota ennen pärjättiin Gamerissakin vaan teippaamalla ”nauhaykkösen” haulikkomikki johonkin vipstaakiin kiinni Gamerin pöydälle ja äänitettiin sillä. Ja paskaahan se silloin oli. AKG:n nappimikkien hankinta paransi kummasti tilannetta sitten myöhemmin ja kun meidän harjoittelija toi mukanaan käyttämättömäksi jääneen Shuren SM58:n, niin myös meidän haastismikkien tilanne parani kummasti. Soundi-ihmisten mielestä varmaan pyhäinhäväistys käyttää laulumikkiä moiseen, mutta meidän käytössä toiminut moitteetta. Ja on ihan saatanan kestävä.
Creative Aurvana Live
Me käytettiin pitkään Kossin Pro4AAT -kuulokkeita editin puolella, mutta kun ne aina meni rikki noin kuukausi takuuajan jälkeen, niin päädyttiin nyt syksyllä 2015 Creativen Aurvana Live -kuulokkeisiin. Hirveästihän kokemusta ei ole tähän mennessä keräytynyt, mutta Kossin monsterikuulokkeisiin verrattuna nää on huomattavasti mukavammat päässä ja riittävästi sulkevat ympäröivää maailmaa uloskin. Ja mikä parasta, ovat tosiaan hiton kevyet ja myös piuha on irrotettava. Tähän mennessä vahva suositus!
Blue Yeti
Blue microphonesin Yeti päätyi käyttöön erinäköisiä pelistriimejä varten ja myöskin yhden ihmisen spiikkejä varten. Parasta kyseisessä mikissä on helppous. Siitä vaan työntää sen USB-porttiin ja ollaan jo valmiina äänittämään.
Hieman teknojargonia. Taajuusvaste on todella kattava 20Hz – 20KHz. Mikki käyttää patentoitua kolmoiskotelointia eli kolme 14mm kondensaattorikalvoa. Äänenlaatu saavutetaan 16 bittiseksi ja 48Hz resoluutiolla. Kyllä tästäkin pidemmälle päästään markkinoiden muilla mikeillä, mutta törkeän hyvää laatu kuitenkin on tällä setityksellä.
Erinäköisiä perusominaisuuksia löytyy, kuten äänenvoimakkuuden säätö niin sisä- kuin ulostuloääni ja mykistysnappi. Tärkein tekijä on kuitenkin kolmikoteloidun tekniikan ansiosta oleva kyky säätää äänen suuntakuvioita. Säätövaraa on neljän eri vaihtoehdon verran. Hertta/kardioidi sopii spiikeille ja striimille eli käytännössä yhden puhujan hommiin. Stereo, joka äänittää oikean ja vasemman kanavan erillisenä tekien siitä realistista. Suuntaamaton/omnidirectional nauhoittamalla äänet kaikkialta tasaisesti. Käytännössä siis useamman ihmisen puhetta eri suunnilta. Viimeisenä löytyy kaksoissuunnattu, joka sopii haastattelutilanteisiin missä on vastakkaisissa suunnissa puhuja.
Mikki on osoittaunut parhaaksi erityisesti sellaisessa käytössä missä voimme antaa sen kelle tahansa työhommia varten, jonka ei tarvitse ymmärtää mitään muuta kuin mikin laittaminen kiinni ja oikean napin painamista.
